Päätös pitkälle alulle. Jatkon alkutaipaleet.

 Vuodet ovat vierineet lukuisina ja monipuolisina, antoisina ja ottavaisina. Sana "ottavainen" tosin on ehkä epäreilu, sillä voiko mikään edesottamus elämässämme koskaan kuluttaa meitä ilman, että saamme jotakin vastineeksi? Kokemuksia, arvokkaita kuvia mieltemme piirtoheittimiin.

Juurikin vuosien vaivihkainen kuluminen tulee ensimmäisenä mieleen kun alan viimein hapuilla ensimmäistä blogikirjoitustani.
Kysyn itseltäni: Miksi vasta nyt, eikä silloin vuosia sitten kun tätä juttua jo ensimmäisen kerran aloittelit?
Vastaan itselleni: Koska NYT tai ei koskaan.

Eli: Tervehdys Sinulle, joka olet päätynyt lukemaan ensimmäistä blogikirjoitustani näinkin pitkälle. Olen M. E. Yli-Kiikka: henkilö, joka on henkisesti ollut kirjailija jo määrittämättömän pitkän ajan (no joo, ehkä itsetietoisesti jotakuinkin 14 vuotta), mutta jolta ilmestyy ensimmäinen teos nyt syksyllä. Julkaisijana BoD (Books on Demand).

Mainittakoon esikoisromaanini tähän yhteyteen: Täydenkuun sinfonia ilmestyy lokakuussa 2020.

Täydenkuun varjossa on kirjailijablogi, jolla pyrin käsittelemään kirjoittajan ongelmia hänen matkallaan kohti kustannussopimusta. Lisäksi käytän blogiani apukeinona, jolla voin kanavoida ajatuksiani kirjallisuudesta ja sen ulkopuolelta. Ehkäpä innostun myös viimein yrittämään edes jonkinmoista "päiväkirjaa" uusien projektieni etenemisestä. Tämä toki jännittää minua, koska olen LAISKA. Siksi kuitenkin näen, että minun pitää potkia itseäni, ja siihen julkinen kirjoittaminen sopii hyvin: ehkä joku odottaa seuraavaa julkaisuasi, joten nyt pylly ylös sängystä ja näppäimistön eteen!

Viimeaikoina tämä on pätenyt paremmin kuin hyvin juurikin kirjailijatyöni herättelemisessä. Olen kirjoittanut vuodesta 2006, mutta työskentelyni on ollut hidasta ja jaksottaista. Tahtia ovat määrittäneet niin opinnot (keskenjätetyt, koska halusin lopulta keskittyä vain kirjoittamiseen) kuin työkin. Myös lukuisat harrastukseni ovat verottaneet paljon aikaa. Pääasiassa siis projektini ovat edenneet vain omalla tahdillani. Kuitenkin, aina kun olen saanut käsikirjoitukseni sellaiseen vaiheeseen, että olen halunnut lähettää sen muille luettavaksi, olen hetkellisesti innostunut työstämään tekstiä ripeämmin. Olen tuntenut pakotusta, koska tekstille on lukija. Joku on odottanut tarinaa, eikä se siis ole enää ollutkaan vain minun oma päänsisäinen juttuni.

Tästä huolimatta olen edennyt hitaasti, joskus tarmoni hukanneena. Määrätietoisuus ei kuitenkaan koskaan ole kadonnut, ja nyt olen viimein ensimmäisen julkaisuni kynnyksellä. Toivonkin nyt suuresti sitä, että ensijulkaisuni saa tarmoni säilymään. Nälän se on jo herättänyt uniltaan.

Siispä, kun ne mainitsemani vuodet ovat nyt vierineet, en osaa olla niistä pahoillanikaan. Näen, että ne ovat olleet opettavaisia ja kehittäviä. Ehkä, jos olisin julkaissut aiemmin, olisi työni ollut vieläkin hiomattomampaa kuin se yhä on. Jos olisin kiiruhtanut nopeammin, olisinko saanut riittävästi sitä piinaa ja tuskaa, joka on pakottanut minut kasvamaan? Voisin päättää olla katkera siitä, että varhaisempien vuosieni energia ei päässyt valloilleen silloin kun se etsi kovasti tietään purkautua, mutta sen sijaan olen vain kiitollinen siitä, että olen saanut aikaa antaa nuorten ajatusten muhia ja kypsyä. Ainekset ovat samat, vaikka soppa olisi asunut liedellä vuositolkulla. Suola on vain imeytynyt syvemmälle lihaan, ja siitä on tullut mureampaa.

Näen siis ansainneeni ilon ajatella, että tälläkin odotuksella oli tarkoituksensa, ja että en missään tapauksessa muuttaisi mitään tällä polullani kohtaamaani mutkaa, kiveä taikka juurta. Silloinhan en enää tuntisi sitä polkua. Eivätkä sillä polulla loistaneet porkkanatkaan kait enää olisi siellä, missä ne odottelivat... lymyilivät.

Tervetuloa seuraamaan muisteloitani vuosien varrelta - siitä, miltä minusta on tuntunut kirjailijana vailla julkaistua kirjaa - sekä myös uunituoreita ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia. Toivon, että ainakin jotkut Teistä pystyvät löytämään jotakin mihin samaistua, ja kenties siten jonkinlaista vertaistukea omille tuntemuksillenne.

Toivon myös, että filosofinen yleisjorina ja yhteiskunnallisten ilmiöiden tutkiskelu tempaisee mukaansa rakentavaan pohdintaan.