Heippa, ja hyvää vuotta 2021!
Vielä toistaiseksi uusi vuosi on tuonut tullessaan samaa arkea kuin edeltäjänsä. Jos jokin on entisestä kohentunut, se lienee suunnittelevan työn määrä. Tämä tarkoittaa minulle muistiinpanojen sauhuamista, ajatusten kasaamista ja harrastusten tahkoamista inspiraation ylläpitämiseksi. Samalla esim. Wikipedia on käynyt kuumana.
Käynnissä on samanaikaisesti niin monen kirjallisen projektin suunnittelutyötä, että uupumus meinaa tehdä tuloaan. Järkevintä olisi kai päättää, mikä projekteista on se "tärkein" ja keskittää ajatukset siihen. Olen kuitenkin huomannut, että en pysty siihen. En ainakaan siinä tarkoituksessa kuin ehkä pitäisi.
Olen nimittäin tottuneempi siihen, että yhtä "pääprojektia" suunnitellessani ajatukseni poukkoavat toisiin projekteihin. Yksi idea "pääprojektissa" voikin johtaa pohdintaan, voisiko se idea toimia paremmin jossain toisessa. Huomaan suunnitelleeni tässä vuosien varrella kaikkia suurimpia projektejani "synkassa": kunkin suunnitteleminen tuntuu edistävän muiden suunnittelua.
Näin voi olla hyvä tiettyyn rajaan asti. Mutta jossain vaiheessa on vain pistettävä tuulemaan ja ryhdyttävä kirjoitustyöhön. Muuten ei koskaan voi edetä missään.
Lähiaikoina olen jälleen makustellut taistelualuksia. Ensisijaisesti siis maailmansotien aikaisia taistelulaivoja. Niissä on jotakin jylhää ja majesteetillista. Tulivoimaltaan ne vastasivat kokonaisia tykistöpattereita, ikään kuin merellä liikkuvat tukikohdat. Ennen ensimmäistä maailmansotaa niiden omistamisella oli valtava arvovaltapaino suurvaltojen välisessä asekilvassa.
Hävittäjäkoneiden kehityksen myötä - ja niiden saapuminen osaksi merellä käytävää sodankäyntiä ilmatukialusten avustuksella - suurten pinta-alusten aika päättyi toiseen maailmansotaan. Tavallaan koen sen murheelliseksi, jos siis ajatellaan sotakalustoa lähinnä sotakaluston näkökulmasta.
Miksikö tämä on olennaista? Taistelualukset ovat merkittävässä asemassa vähintäänkin yhdessä projekteistani.
Tästä lisää toiste!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti